historia

Minun esikuvani

Kun luet kirjoitukset, niin tiedät miksi olen tällainen. Olen iloinen, kun sain kulkea heidän kanssaan matkan, sen joka antoi minulle inhimillisyyden.

äidille

Moi, missä olet?
No tässä mä olen!
Etkä enää tiennyt missä olet,
oli sulkeutunut tulevaisuuden ovet
Tuli tästä viimeinen labramatka,
et enää puhelua jatka.
Lääkärin pyynnöstäkään et enää käsiä nosta
jotain on tapahtunut, mitään et muista
Läpi kosteiden silmien kysyin vielä kerran.
”Eikö me sovittu, en jätä sua letkuihin makaamaan”
Näin huuliltasi vastauksen.
Särkyi sydän.
Kysymys oli viimeinen.
Kustaankartanoon mekko jo hankittu oli
senkin etsimiseen meni pieni tovi.
Olit pikku hiljaa valmis sinne ”hourulaan”
sekaan maahan muistamattomaan.
Jo pienenä poikana totuin hotelli huminaan,
vaikkei ollut tilaa ylimääräistä tuumaakaan.
Meiltä ystävät yösijan ja vaatteet sai,
kun olit Muotituotteen ompelija, melkein malli kai.
Jos isältä sainkin kultaisen sydämen,
sain sulta siihen hymyn ja merkityksen
hyvän tahdon ja iloisuuden
haaveet tulevaisuuden.
Sanoit aina mulle olet paras
ja mä uskoin sua äiti.

Nyt kuiskasin sulle, olet maailman paras äiti.

Tiedän vastasit vielä,
vaikka olit jo sillä pimeällä tiellä
Olit aina valmis vaikka oikean käden antamaan
tai nimesi paperiin laittamaan.
Olit salaa ylpeä, kun en tarvinnut kumpaakaan,

yritin olla paras aikanaan.

Voi miten hyvä oli mulla peiton alla olla,
kun sä herätit mut kuumalla kaakaolla.
Nyt mietin miten syvältä voi äidin rakkaus tulla
kuinka pyyteetöntä se voi olla
Ne lihapiirakat käsilaukussa,
kun kävit hakemassa lapset tarhasta.
Oli parasta mahdollista herkkua
sen lapset muistaa kertoa.
Viimeinen joulu oli meidän rakkauden oppikoulu.
Kuinka hellästi puolustit ja kasvatit mua aikanaan
nyt oli mun vuoro sua taluttaa,
kuunnella ja olla vieressä vaan
Illalla kun yritin nukkua
herään kuulemaan nuo sanat puhelimesta.
Oli se viesti tulevasta
olit jo toisessa maailmassa
Avaan hiljaa muistojen oven
tunnen sydämessä sun Loven.
Nyt tiedät Äiti missä olet.
Olet tässä
mun sydämessä.

Mika

isälle

Kun isän jälkiä seuraamaan lähdin mä aikanaan
sain tottua rankkoja asioita kohtaamaan
kädestä käteen ne tuntemaan
välillä alkoi myös pelottaa
selkäsi takana seisten ja katsoen
toisinaan kädestä kiinnipitäen
annoit mulle opin kultaisen
loisteliaan timantin hohtoisen

nyt kädestä kiinni pitäen
saatoin sinut päälle pilvien hopeisten
läpi tunteiden sekaisten
näen valoisan huomisen
kasvoin suojissa mestarin
poimin sieltä opin jos toisenkin
opin myös reilun pelin meiningin
tee työsi hyvin saat markan killingin
oli dialyysi raskasta riittävän varmaan
teki se viime vuodesta harmaan
nyt pääset luojan puutarhaan
palaa värit ja uusi elämä varmaan
vaikka kipuja täynnä oli viimeinen vuosi
verstaan asiat oli sulle tärkein huoli
yrittäjä olit sä loppuun asti
poismenoakin odotit lomaan asti
aikaa monta apeaa niinkuin myös naurun rapeaa
saimme viettää yhdessä taistellen
vastaan yrittäjän veri vihollisen
verottajan pullea vatsaisen

paljon toisillemme sanottiin välillä myös huudettiin
se kasvua oli vanhan mestarin ja nuoren kisällin
taisimme olla onnellisia tavallaan kumpikin
vähän kieroutuneesti kylläkin
kaksi poikaa pirteänlaista sait tähän maailmaan
kaksi poikaa erilaista sen huomasit aikanaan
ratkaisun teit vaikean se tuo mieleen tilanteen haikean
sain vastuun jatkajan roolin pienen johtajan

itkin kasvusta silloinkin

nyt itken kun joudun kasvamaan suurin askelin
askeleita joita tunne en vievät minua syliin huomisen
toivon että olet mukanani matkan sen saan olla perillä onnellinen
reettu kysyy kenen kanssa voin katsoa luonto ohjelmaa
kun ei ole pappaa joka sitä selostaa
niinpä yhden luonto ohjelman jo itkien selostin
lupaan joskus opin eron apinan ja simpanssin
hei isä nyt aamu jo sarastaa
on pakko nousta ja herättää lapset taas

on vain uskottava tulevaan
lähteä ilman sinua kulkemaan
saanhan iltaisin sut herättää vielä
ja rukoilla katsoisit perääni sieltä
on niin vaikeaa illalla nukahtaa
kun tietää ettei kiistapukaria aamulla nähdä saa

Mika